maanantai 27. elokuuta 2012

KOLMAS KÄVELY - SYDÄN

Olen joogatunnilla. Tulin tänne muista kuin uskonnollisista syistä, "vain" joogaamaan. Kerta on syksyn ensimmäinen. Olen onnellinen, että saan olla täällä.

Lopuksi Carola, ohjaaja, esilaulaa mantran. Hän kehoittaa meitä liittymään lauluun mukaan, mikäli haluaisimme. Carola sanoo, että etsikää yhteys laulunne ja sydämmenne välille. Tuntekaa laulu sydämen alueella.

Hän laulaa kauniisti. En ymmärrä mantran sanoja, en osaa niitä, mutta laulan silti. Toden totta - tunnen, kuinka sydämeni avautuu. Tai jotain. Tällaista on liikunta kun sielu on kehon mukana!

Minulla on vähän harras olo. Ajattelen häivähdyksenomaisesti sitä, miten vaivaannuttavaa virrenveisuu luterilaisessa jumalanpalveluksessa on. Ja miten toisenlaiselta minusta nyt tuntuu, puolentoistatunnin joogaamisen jälkeen, laulaa yhdessä näiden ihmisten kanssa.

Tällaista on uskonto, kun keho on sielun mukana.

perjantai 24. elokuuta 2012

TOINEN KÄVELY - USKONNON PELKO

Näen unta:

Olen mennyt kokoukseen mieheni kanssa. Kaapuihin pukeutuneet naiset puhuvat korokkeella jotain sekavaa, huuhaata. Suussani maistuu kissanpissalle. Yleisön muodostavat naiset vilkuilevat meitä pahaenteisesti alta kulmien. Melkein kuulen kuinka he murisevat ja kirskuttelevat kulmahampaitaan. En tiedä, johtuuko pahansuopaisuus siitä, että minulla on mies mukanani, vaiko siitä, että en ole uskossa. Pelko nousee vatsasta ja hiipii kohti kurkkua.

Jumalan?palveluksen jälkeen huomaan, että temppelin takahuoneessa istuu mies. Hän vaikuttaa siltä miltä gurun tuleekin vaikuttaa: harmaa parta, laveat puheet. Järjestön naiset tarjoilevat hänelle teetä. Osa yleisöstä jää piiriin hänen jalkojensa juureen. Oliko naisten salissa pyörittämä rituaali pelkkää silmänlumetta? Ehkä liikkeen varsinainen johtaja onkin tämä mies, joka istuu takahuoneessa passattavana ja jaarittelee. En uskalla siirtyä käytävältä gurun huoneeseen. Pelkään että olen nähnyt enemmän kuin minun kuuluisi.

Kiirehdimme parkkipaikalle, mies ja minä. Hän kertoo, että ei löydä alushousujaan mistään. Nämä hullut noidat ovat vieneet mieheni kalsarit!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

ENSIMMÄINEN KÄVELY - LYHYT ASKEL, PITKÄ ASKEL

Ensimmäiseksi tutustun kansainväliseen Brahma Kumaris henkinen maailmanyliopisto -järjestöön. Organisaatio toimii 110 maassa ja keskuksia on yli 8 500. Suomen pääkeskus sijaitsee Helsingissä, Maneesikadulla.

"Opiskelemme henkistä tietoa, joka kunnioittaa kaikkien uskontojen perinteitä. Tieto selittää johdonmukaisesti sielun, Jumalan, ajan ja karman luonteen sekä valaistuneen elämäntavan. Harjoittelemme ja opetamme mieltä rauhoittavaa meditaatiota, joka tuo terveellisen tasapainon ulkoisen ja sisäisen maailman välille." 

Posiitiivisen ajattelun kurssia ei tänä syksynä järjestetä - se olisi ollut se kaikkein eniten light-versio, meille maallikoille - joten tempaisen suoraa päätä Vapaudu vihasta -luennolle 30.8. En malta odottaa!


Nettisivujen mukaan naiset ovat aivan keskeisessä roolissa organisaatiossa:



"Ydinarvot, joiden katsotaan pohjautuvan perinteisesti naisellisiin ominaisuuksiin – kärsivällisyys, sietokyky, uhrautuminen, kiltteys ja rakkaus – tulisivat kasvavasti henkilökohtaisen kasvun, ihmissuhteiden ja ihmisläheisten yhdyskuntien pohjaksi.
"Näkemys tulevaisuuden maailmasta on harmonia sukupuolten välillä ja henkisyyteen pohjautuva kumppanuus, koska henkisyys on luottamuksen ja kunnioituksen avain. Tänä päivänä, vaikka naiset johtavat järjestöä, myös miehillä on tärkeä rooli keskusten koordinoijina ja muissa hallintotehtävissä."
Hmmm. I like the way this sounds:)

BKWSU Pääsivu

HENKISELLÄ KÄVELYLLÄ

Sata kävelyä -teos käsittelee uskonnollisuutta, uskontojen kehollisuutta & naiskehoa, pyhiinvaeltamista ja eri uskontojen "pyhän" ilmenemistä maastossa.

Teoksen myötä tutustun Helsingissä toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin. Valintakriteerinäni toimii oma intuitio - jos minua kiinnostaa jokin yhteisö, jossa on kaksi jäsentä ja josta ei ole juuri kuultukaan, tutustun siihen; jos taas jokin suuri kirkkokunta ei kiinnosta, niin sitten jätän perehtymättä siihen. Loppupeleissä minua kiinnostaa ihmisten sitoutuminen uskonnon harjoittamiseen. Ja ne henkilökohtaiset pyhät paikat. Missä arkisissa ympäristöissä nämä eri uskovaiset ihmiset kokevat jumaluuden/pyhyyden läsnäolon?

Sata kävelyä on sata uskonnollista tutustumismatkaa, harjoitetta ja pyhiinvaellusta, jotka itse suoritan.

USKONNOT SUOMESSA