Juutalainen uskonto murtautuu "vanhasta ajasta" kohti "modernia" Vanhan testamentin Jobin kirjassa. Siinä pohditaan sitä, miksi maailmassa on kärsimystä, jos Jumala kerran on hyvä ja tahtoo ihmiskunnan parasta. Useinhan kärsimys tulee takavasemmalta, laittaa meidät polvillemme - ja me kysymme tai huudamme, miksi, miksi tämä tapahtui minulle. Minä en ansaitse tätä!
Juutalaisuus tai kristinusko ei tunnu antavan tähän ongelmaan helppoa vastausta. Kärsimys ei ole oikeudenmukainen rangaistus meidän synneistämme, ei kasaamamme karman luonnollinen seuraus; se on järjetön myrsky, joka raivoaa sokein silmin. Ehkäpä olemassaolo on sattuman varaista! Ja sattumaa sekin, milloin taivas putoaa kenenkin niskaan. Varmaa lienee kuitenkin se, että jokaisen niskaan se romahtaa, jossakin vaiheessa.
Kärsimyksen näkökulmasta katsottuna nykyihmisen elämänmeno näyttää järjettömältä. Miksi kaiken pitää näyttää niin hyvältä? Miksi kannamme menestyksen merkkejä rinta rottingilla, jos totuus kuitenkin on se, että välillä kaikille käy huonosti ja välillä todella huonosti? Miksi epäonni on salaisuus, kärsimys häpeä?
Käyn syömässä ravintolassa, joka sijaitsee Sörnäisten metroasemaa vastapäätä. Katselen, kuinka läheisellä raitiovaunupysäkillä joku nuorehko mies sekoilee. En ole varma, onko hän hullu vai taideopiskelija... Mies säätää matkalaukun kanssa, ripustaa vaatteitaan pysäkin kaiteelle, nyppii niistä näkymättömiä roskia - kaikki omituista pakkoliikettä tai tanssia. Aukiollinen ihmisiä seuraa miehen toimia, tuijottaa, mutta kukaan ei mene kysymään häneltä mitään. Jos mies katsoo heihin, he katsovat muualle.
Kun Job oli menettänyt kaiken - perheensä, omaisuutensa, terveytensä, asemansa - hän käpertyy kaupungin portin ulkopuolelle. Mätänemään, kärsimään. Hänen vanhat ystävänsä saapuvat tarkistamaan tilannetta. Koska Job on niin huonossa kunnossa, kukaan ei tohdi sanoa mitään, ennen kuin mies itse puhkeaa puhumaan. He odottavat seitsemän päivää, hiljaisuudessa, ennen kuin keskustelu käynnistyy.
Seitsemän päivää. Minusta Job ei ollut menettänyt ihan kaikkea! Ei ihmisarvoaan, vaikka hänellä ei sillä hetkellä mennyt ns. kovin hyvin. Kuka tänään on tällä tavalla läsnä lähimmäisen elämässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti